Pakko sen verran poiketa muistuttamassa, että älkää missään nimessä unohtako huomista tiedostavaa "vadelmahilloleivonnaiset ovat patriarkaatin keino sortaa historiallisesti merkittäviä naiskirjailijoita" -juhlapyhää!
Tämä järjestetään nyt jo kolmantena vuonna peräjälkeen ja on merkittävä tapahtuma!
@kaspian ihan turhaa koska painun nyt vittuun saman tien, korkeintaan Runebergin päivänä voin tulla avautumaan jos joutuu taas lukemaan sitä kulunutta rituaalinomaista entäs Fredrika -sönkötystä
Totesin juuri, että tämä Mastodontti on täysin paska somepalvelu ja täynnä ihmisiä, joiden näkemyksistä en oikeastaan edes halua tietää yhtikäs mitään. Miksi pitäisikään? Hehän ovat omasta mielestään täydellisen oikeassa kaikesta.
Pidetään nyt aluksi vähän aikaa karenssia, mutta voi olla, että kuittaan koko palvelun saman tien ja pistän lapun luukulle.
En ole oikeastaan ikinä tajunnut, miksi Jumalan siunauksen toivottaminen uudenvuodenpuheen yhteydessä on haluttu nostaa identiteettipoliittisesti tärkeäksi asiaksi presidentinvaaleissa. Minulle asia on ihan se ja sama.
Meillä on uskonnonvapaus. Presidentti voi kuulua mihin uskontokuntaan tahansa ja toivotella kansalaisille sen mukaiset siunaukset tai olla toivottelematta. Jos presidentti tekisi ristinmerkin tai sanoisi islaminuskoiset tai juutalaiset siunaukset, niin sekin kävisi minulle.
Siitä voi tietysti aina jutella, miksi tästä on tullut niinsanotusti uudenvuodenpuheen perinne. No, vastikään edesmennyt presidentti Ahtisaarihan sen aloitti, aivan samalla tavalla kuin hän päätti julkaista ylipäällikön päiväkäskyn ja aloittaa Linnan juhlat Jääkärimarssilla ja Adolf Ehrnroothin johtamalla ritarikulkueella.
Aika monessa muussakin asiassa Ahtisaari halusi lanseerata presidentti-instituutiosta korostetun vanhakantaisen ja konservatiivisen.
Ja vaikka tuossa totesinkin asian olevan minulle ihan se ja sama, niin kyllä nuo presidentin siunaukset 1990-luvulla meikäläisestä suoraan sanoen oudolta tuntuivat ja kummastuttivat, koska ei sellaisia Manun aikana oltu tehty.
(Äänestin vuoden 1994 vaaleissa Rehniä. Ensimmäiset vaalit, joissa äänestin.)
"Vuosi" kalenteriin merkittynä ajanjaksona on sosiaalinen konstruktio, millä ei ole mitään merkitystä. Vuoden vaihtumisella ei näin ollen ole mitään merkitystä.
Vuodenajat vaihtuvat, ja ne ovat todellisia, ainakin ennen kuin ilmastonmuutos sekoittaa nekin.
Suurempi historiallinen ajanjakso on totta; Waltarin historiallisista romaaneista tuttu Jumalien suurvuosi, joka on selvästi alkanut ja jatkuu edelleen, ihmisten kalentereista piittaamatta, yhteneväisenä, kunnes saavuttaa loppunsa.
Tiedoksi vaan, että asiat menevät huonompaan suuntaan ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi. Alkava vuosi merkitsee Euroopassa lisää tuskaa ja sortoa. Vierasmaalaisen hirmuvallan uhka ei hellitä. Matalamielisyys ja piittaamattomuus hallitsevat myös kotimaassa. Itse kukin tulee kokemaan koettelemuksia niin yksilönä kuin kansalaisena.
Ainoa keino selvitä on uskoa joihinkin korkeampiin yleismaailmallisiin inhimillisiin ihanteisiin.
Sanna Marin trollaa, ja kieltämättä arvostan tätä asennetta!
Provo on ilmeisesti toiminut; kokoomusnuoret kuulemma urputtavat jo Muskin somessa, että no ei kyllä varmalla näyttänyt seksikkäältä. Eli siis käyttäytyvät juuri kuten odottaa sopi.
Kaksi henkilökohtaista muistoa tapauksista, jolloin Israelin ja Palestiinan välinen konflikti on välillisesti ulottunut havaintopiiriini.
Eräs tapaus sattui, kun olin intistä lomilla. Olin päässyt Tampereelle ja odottelin Koskipuistossa linjuria väsyneenä ja halusin kotiin. Valitettavasti maastopuku ja baretti vetivät puoleensa aina huomiota magneetin tavoin.
Sillä kertaa hyvin hämmentävällä tavalla. Muuan herännäiskristillinen rouva alkoi täysin provosoimatta pajattaa minulle niitä näitä.
Arvasitte oikein, rouva pääsi heti ensi virkkeen jälkeen Lähi-Itään. Aloitti ensin tavallisella "Jahas sitä on sotapoika päässyt lomille" -kommentilla (tai jotain vastaavaa) ja sitten alkoi oitis selostaa "Teillä sentään on helppoa, minä olin Israelissa ja siellä joutuvat koko ajan olemaan valmiina ja puolustamaan maata kun terroristit hyökkäävät, onneksi te pääsette helpommalla!"
Ajattelin, että juu, enpä ole joutunut viime aikoina jyräämään palestiinalaiskylää puskutraktorilla maan tasalle.
Toinen tapaus: vuosia myöhemmin olin yhdessä työväenliikkeen arkistossa. Taukotiloissa minulle tuntematon herrasmies, joka oli juuri lopettanut puhelinkeskustelun, alkoi jyrähdellä minulle miten oli juuri antanut tulista palautetta Alkolle. Hänen ostamassaan israelilaisessa punkussa ei ollut siirtokuntamerkintää! Tämä ei vetele!
Mietin, että ei jumalauta, on joillakin ensimmäisen maailman ongelmat. Jätä ne israelilaiset punkut ostamatta kokonaan. Ylipäätään ihminen selviytyy ilman punkkuakin.
Syy, miksi en jaksa oikein reagoida Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia koskeviin uutisiin juuri mitenkään: kaikki tuntemani suomalaiset ihmiset, jotka ovat tehneet asiasta itselleen elämää suuremman kysymyksen, ovat vaikuttaneet enemmän tai vähemmän hassahtaneilta.
Suurimmalle osalle asia tuntuu myös olevan enemmänkin jonkin sortin identiteettipoliittinen valinta.
@Raoul Ei, vaan aihe ei kiinnosta minua, koska se ei kosketa minua.
Sen lisäksi sekä sinä että ne herännäiskristityt vaikutatte ihan yhtä lailla kusikaheleilta. Kumpiakaan teistä ei taatusti edes kiinnosta minkään sortin ratkaisu, pelkästään elämöinti valitsemallanne keppihevosella.
Ja ellet suksi sinne vittuun sovinnolla, heilautan blokkinappulan käyttöön. Oliko muita viimeisiä sanoja?
@Raoul Israelin asevoimien lyhenne muuten on "Tzahal", jos jotain lyhennettä haluaa käyttää. Englanninkielisten akronyymien käyttäminen silloinkin kun maan virallinen kieli ei ole englanti kertoo siitä, että on vitun idiootti.
@HannaEsmeralda_ Todennäköisyydet sille, että henkilö olisi ollut juutalainen, ovat häviävän pienet. Alkosta muuten saa muitakin kuin israelilaisia kosher-viinejä, vallankin tilausvalikoiman kautta.
Ja piruako alkaa minulle siitä sössöttämään? Ei minua kiinnosta kuulla ihmisten viiniongelmista kun teen töitäni. Se tässä oli se juju, nämä joka paikassa sen helvetin saippualaatikkonsa pystyttävät yksilöt, jotka eivät jätä tavallista kansalaista rauhaan pakkomielteiltään.
Sotilashallitushan muuten ei ole määritelmällisesti fasistinen.
Tuttu esimerkki kaikille on Portugalin vuoden 1974 neilikkavallankumous, jossa vallan ottanut sotilasjuntta oli enemmänkin vasemmistohenkinen ja luovutti vallan demokratian palauttamiseen sitoutuneelle väliaikaishallitukselle.
@p4nuh0glund Ecuadorissa yritti Rodríguez Laran sotilashallinto maareformia, verouudistusta ja öljyvarojen kanavoimista julkisen sektorin vahvistamiseen, mutta vähän heikommalla menestyksellä.