Ihan aluksi Turun tulevasta musiikkitalosta nimeltään Fuuga. Rakentamisen on tarkoitus alkaa lokakuussa ja kustannusarvio on noin 90,5 miljoonaa euroa. Tai tarkalleen 90 544 178 euroa, senttejä ei mainita.
Mitä muuten on tapahtunut lukujen ryhmittelemiselle, TS:ssa kaikki numerot lykätään putkeen niin, että niiden hahmottaminen on vaikeampaa?
"Luku esiintyy Turun kaupunginhallitukselle maanantaina tuotavassa esityksessä..."
Itsenäisyydenaukio taideteokset siirretään museokeskuksen pihalle. Yritän muistaa, minkä kokoinen piha-alue siellä olikaan.
Terho Sakin suihkukaivoveistos Soihtu mahtuu "ainakin osittain" tulevalle Kulttuuriaukiolle musiikkitalon ja kaupunginteatterin väliin. Adolf Ehrnroothin muistomerkki on menossa Tuomaanpuistoon - ehkä. Kuulemma nyt on joku ajatus Kupittaanpuistoon luotavasta Suomen historian muistoalueesta.
Kainalojuttu luettelee reilun neljän vuoden kuluessa tehtyjä poliittisia päätöksiä ja valituksia.
"Turun rakennus- ja lupalautakunta myöntyi huhtikuussa 2023 mutinoitta Turun kaupungin itsensä hakemaan rakennuslupaan."
Sellainen ei aina ole itsestäänselvyys Turussa. Mietin esim. miten kaupunki dumppasi itse perustamansa puljun huonon talvikunnossapidon takia. Ei me tarvita tamperelaisia upottamaan kaupunkia, Turku voi tehdä sen vielä itsekin.
Eteenpäin. TS jaksaa ansiokkaasti kertoa siitä, miten Koulukadun siltaremontti tulee ennen pitkää ruuhkauttamaan liikennettä. Nyt se tiedottaa, että ruuhkat tulevatkin vasta syyskuun puolivälissä. Remppa kestää pari vuotta.
Oli siellä jossain ohimennen mainittu, että nykyinen kevyenliikenteenväyläkin on välillä pois käytöstä. Mutta autoliikenteestä tässä on kysymys. Eipä juuri näy uutisia siitä, miten kevyt liikenne joutuu pähkäilemään tietöiden takia.
Pienempi uutinen kertoo, että Kauppatorin suihkulähteen käyttöönotto on viivästynyt edelleen. Sitä on kuulemma odotettu Kauppatorin avajaisista asti.
Olin totaalisesti unohtanut, että sinne piti tulla suihkulähde.
Enemmän kiinnostaa se, että Vartiovuoren juurelle saa rakentaa asuinkerrostalon. Naapuriyhtiö on valittanut hankkeesta: liian tehokasta ja ympäristöön soveltumatonta rakentamista.
"Kaupunkikuva ja kulttuurihistorialliset arvot heikentyisivät. Liikenneongelmat kasvaisivat. Puiden kaato olisi peruuttamaton vahinko."
Hallinto-oikeutta ei huoleta. Rakennettua ympäristöä vaalitaan, liikennettä järjestetään ja puut korvataan, siitä on kaavamääräys.
Valittaneen yhtiön nimi on muuten Solaris. Suunnitelman Villa Yttrium naapurissa sijaitsevan Gadolinin vanhan labran (nyt päiväkoti) kunniaksi. (Gadolin siis löysi yttriumin.)
Naantalissa puheenaiheena on vetylaitoksen rakentaminen. Se tulisi kallion laelle (40 m mpy) eli hallitsisi ympäristöä melkoisesti. Lisäksi se tarkoittaisi - yllätys yllätys - metsän kaatamista ja kallion louhimista.
Kaupunginjohtajan mukaan hankkeella on positiivisia vaikutuksia elinkeinoelämään. Yritetään lieventää niitä huonoja vaikutuksia. Jotenkin erikseen mainitaan vain louhinnan aikana aiheutuvat haitat.
Toisessa Naantali-uutisessa on hyviä paikannimiä, joiden takia pitänee pistäytyä katsomaan karttoja: kaupunki myy Suovuoren kartanon Rämpsälänkadulla.
Talousrakennuksista vanhimmat ovat 1800-luvun alusta. Ostaja aikoo kunnostaa rakennukset, tavoitteena tunnelmallinen perinnemiljöö, vähän kuin Peppi Pitkätossu -kylä. Päärakennukseen tulisi lounaskahvila.
Lounasta syödessä yritin mutustella asioita, jotka eivät tavallisesti esiinny yhdessä. Kyseessä on saaristossa pidetty yritystapahtuma, jossa oli yritysten ja rahoittajien lisäksi paikalla tutkijoita.
Pääomasijoittaja jonkun jotakin Maaranen tuli Espoosta Korpoströmiin junalla ja polkupyörällä, "kai minun pitää toimia niin kuin ajattelen".
"Pääomasijoittajat eivät Maarasen mukaan ajattele vain rahaa. Sijoittajalle on tärkeää, että yritykset tekevät hyvää."
Yleensä tällaiset jutut menevät ohi, koska menetän elämänhaluni heti kuullessani sanan "sijoittaja" (ellei joku sijoita jotain konkreettista jonnekin, joskus tosin silloinkin).
Tässä jutussa sentään ÅA:n ympäristö- ja meribiologian apulaisproffa saa kertoa merestä, sen suojelemisesta ja mitä se vaatii. "Miten liikumme" mainitaan, miten lie se on suhteessa saaristomatkailuun? Siitä ei nyt puhuta.
Taidan olla kyyninen, kun epäilen sijoittajien hyväntekevyyttä.
Jäin jostain syystä myös silmäilemään kolumnia, jonka kirjoittaja häpeää sitä, että kannattaa englantilaista futisjoukkuetta eikä seuraa suomalaisia. Kuulemma sellaisista jalkapallokannattajista käytetään keskustelufoorumeilla termiä "mieshuora".
Voi jumalauta tuota urheilun maailmaa. Mennään eteenpäin.
Turun musiikkijuhlilla on vähän erikoinen tilanne, tänä vuonna sillä ei ole taiteellista johtajaa. Klaus Mäkelän vaikutus näkyy kuitenkin edelleen, koska ohjelmistossa on koronarajoitusvuosilta siirtyneitä konsertteja. Niitä kuullaan vielä ensi vuonnakin, jolloin uusi taiteellinen johtaja Aliisa Neige Barrière aloittaa. Silloin luvassa on musiikkia marginaalista, esim. naissäveltäjiä nostetaan esiin.
Tämän vuoden konserteista mainitaan erityisesti maanantainen Hiljaisuus-kokonaisuus, jossa hiljaisin teos on ehdottomasti John Cagen 4'33".
Sinne olenkin menossa.
Jutussa ei mainita ennen konserttia pidettävää luentoa eikä sitä löydy edes tapahtumasivulta, joten minä mainitsen ja jaan sen linkin, kas tässä: https://aboagora.fi/2023/06/21/silenzio/
Tuomo Karhu arvioi kaksi kirjaa kirjoista ja kirjallisuudesta. Pekka Vartiaisen "Matkalla... jossakin päin kirjamaailmaa sisältää kymmenisen kirjojen ihmeellisessä maailmassa kiireettömästi vaeltavaa esseetä".
Hannu Mäkelän Proust on Proust. Matka aikaan, paikkaan ja ihmiseen on ilmeisesti vielä verkkaisempi, mikä ei ole moite. Karhu suosittelee sitä silti lähinnä niille ,jotka Proustia urakoivat.
Vartiaisen kirjasta Karhu siteeraa Norsula-kuplallenikin tärkeistä asioista:
"Jos ihmisten on tarkoitus säilyttää edes jonkinlainen kyky muodostaa omat arvionsa ja mielipiteensä, on tärkeää, että he jatkavat lukemista oman itsensä takia."
Elokuva-arvioita. Yleensä silmäilen niitäkin, vaikken juuri elokuvia nykyään katso, ainakaan tuoreeltaan. Myönnän, että skippaan nyt kaksi arviota, koska niiden kirjoittaja on onnistunut ärsyttämään niin usein.
En jaksa myöskään kuin vilkaista Haunted Mansion -arviota, ilmeisesti taas joku huvipuistolaitteiden inspiroima Disney-leffa.
Ruotsalainen Andra akten - toinen näytös on ilmeisesti mainio aikaihmisten romcom. Tyylilaji ei ole omaani, mutta pistetään nimi korvan taa.
Taiteen talosta on saatu kannettua ulos Stenvallin noin viisi miljoonaa taulua ja nyt on aika esitellä kirjaimellisesti oman talon taiteilijoita.
Kuvataiteilija Tiina Vainio: "Nyt kun meillä on kunnolliset työtilat ja kaupunki näyttää arvostavansa kulttuuria, se tarttuu katsojiinkin. Tuntuu, että ihmiset ymmärtävät paremmin, että täällä ihan kunnon ihmiset tekevät töitä."
Hei tämä on hauska idea: kirjastoautokiertue! Kirjastoauto tuo mukanaan maksuttomia ohjelmanumeroita - mukana on taitelija tai kaksi, jotka pistävät kirjastoauton pysäkillä pystyyn lyhyen ohjelmanumeron. Musiikkia, improteatteria, sirkusta.
Tämä viikon ajan 16.-31. elokuuta. Briljantti juttu, kertokaa turkulaiset kaikille!