Viime aikoina on tullut paljon mietittyä, että millainenkohan ihminen sitä oikeastaan on. Kuitenkin aikuisuuteen on liittynyt varmuus siitä, että olen tällainen ja tuollainen. Ja nyt sitten miettii, että oikeastiko? Olenko?
Synttärit tulossa, joten varmaan joku vanhenemiseen liittyvä juttu. Mutta tuntuu jotenkin perustavanlaatuiselta pohdinnalta. Painavalta. Jollain tasolla kyseenalaistaa oman persoonan peruskivetkin. Luultavasti tarpeellista, mutta vähän ärsyttävääkin. Ei jaksais.
Puolisoni sanoi aamulla, että häntä inhottaa se miten mediassa käytetään sanaa flirttailla natsien myötäilystä. Tunnen samoin. Kielitoimiston sanakirjan mukaan se on täysin OK kuvaannollista kieltä. Esimerkkilause kuuluu muuten: "Puolue flirttailee ääriryhmien kanssa, hakee kannatusta ääriryhmistä." Silti se voi ja saa vituttaa, koska se tuntuu keventävän vakavan asian. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki aktualisoituu nyt. Käytämme kieltä maailmassa, nyt, tässä yhteiskunnassa. #kieli#pohdings