Pari hyvää katkelmaa kirjasta, jota luen tällä hetkellä (Janne Viljamaa: Minä ja marttyyri, huom. nämä katkelmat eivät liity isosti kirjan varsinaiseen aiheeseen, mutta ovat hyviä sellaisinaan ilman kontekstia):
”Ilman peilisoluja kadottaisimme kosketuksen muihin ja jäisimme omalle henkiselle luodollemme. Autistien peilisolut toimivat eri tavalla kuin muilla, ja he voivat ymmärtää väärin muiden motiivit ja tarkoitukset. Jos peilisolut toimivat normaalisti, ne virittävät meidät hetkessä toisen tunnetaajuudelle, vaikka toinen olisi eri ikäinen, eri kulttuurista ja eri etnistä alkuperää. Tajuamme toisen ilon, surun ja pelon ja pystymme eläytymään niihin. Myötäkiroilu laukeaa, kun kaveri iskee vasaralla peukaloon. Myötäirvistys nousee, kun näemme toisen tekevän äärimmäisen ponnistuksen ja repivän maasta 200 kiloa.”
”Emme pysty elämään kaikkien ihmisten elämiä, mutta voimme eri tavoin oppia empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Empatiaan pystyäkseen ihminen tarvitsee nimenomaan kyvyn tajuta, että toinen voi nähdä, kokea ja ajatella samoin kuin minä, mutta myös eri tavalla.”
Encontré el ejemplo perfecto de por qué los veganos no pedimos compasión por los animales no humanos.
Netanyahu, quien dice tratar con animales humanos en Gaza y los está genocidiando, en 2020 dijo que las mujeres y los niños son animales con derechos, por eso "sentimos" compasión por ellas y ellos.
¿Qué se siente que un macho te tenga compasión? ¿Qué se siente que un aliado de pederastas tenga compasión por los infantes? ¿Qué se siente que un infanticida tenga compasión por los niños y niñas? ¿Qué se siente que un líder del apartheid sionista tenga compasión por las mujeres?
Ahora pongámonos en el lugar de los animales no humanos, a quien muchos humanos dicen tenerles compasión pero les explotan.
Lo que se requiere es RESPETO a su persona porque tienen sientiencia. Nada menos.