Pari hyvää katkelmaa kirjasta, jota luen tällä hetkellä (Janne Viljamaa: Minä ja marttyyri, huom. nämä katkelmat eivät liity isosti kirjan varsinaiseen aiheeseen, mutta ovat hyviä sellaisinaan ilman kontekstia):
”Ilman peilisoluja kadottaisimme kosketuksen muihin ja jäisimme omalle henkiselle luodollemme. Autistien peilisolut toimivat eri tavalla kuin muilla, ja he voivat ymmärtää väärin muiden motiivit ja tarkoitukset. Jos peilisolut toimivat normaalisti, ne virittävät meidät hetkessä toisen tunnetaajuudelle, vaikka toinen olisi eri ikäinen, eri kulttuurista ja eri etnistä alkuperää. Tajuamme toisen ilon, surun ja pelon ja pystymme eläytymään niihin. Myötäkiroilu laukeaa, kun kaveri iskee vasaralla peukaloon. Myötäirvistys nousee, kun näemme toisen tekevän äärimmäisen ponnistuksen ja repivän maasta 200 kiloa.”
”Emme pysty elämään kaikkien ihmisten elämiä, mutta voimme eri tavoin oppia empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Empatiaan pystyäkseen ihminen tarvitsee nimenomaan kyvyn tajuta, että toinen voi nähdä, kokea ja ajatella samoin kuin minä, mutta myös eri tavalla.”
Add comment