Seuraa avautuminen. Olen läpensä kyllästynyt lukemaan uutisista, kuinka talvikunnossapidossa vastuussa olevat yksi toisensa perään käyvät selittelemässä, kuinka kunnossapito on vaikeaa, jäälle ei voi mitään ja miten Etelä-Suomen säät ovat vaikeat.
Asia suututtaa minua kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että olen itse jalkakäytävien ja pyöräteiden käyttäjä. Liikun joko omin voimin tai julkisella liikenteellä. Toinen syy - se tärkeämpi - on se, että talvikunnossapito on esteettömyys- ja tasa-arvoasia. Suomessa on iso määrä ihmisiä, jotka ovat tuntuvasti minua heikommassa asemassa ja osa heistä on huonon talvikunnossapidon takia kotiensa vankeja. Oma ukkini on tällainen ja se suututtaa minua aivan helvetisti.
Päivästä toiseen saan katsella, kuinka metrin päässä kulkevat ajoradat ja taloyhtiöiden autojen lepopaikat ovat paremmassa kunnossa, kuin suurin osa jalkakäytävistä. Metrin päässä kulkeva autoviemäri on kuin eri maailmasta. Silti selitellään, ikään kuin ihmiskunta ei olisi keksinyt mystistä ratkaisua väylien kunnossapitoon.
Turhautumista syventää se, että monessa paikassa kysymys ei ole pelkästään siitä, että työ jätetään tekemättä tai se tehdään huonosti. Monissa paikoissa ajoratoihin kohdistuvalla kunnossapidolla huononnetaan jalkakäytävien tilannetta. Usein tämä tarkoittaa auratun lumen sylkemistä jalkakäytäville, risteysalueille kasattuja korkeita lumivalleja ja lumeen haudattuja anelunappeja.
Olen asunut suuren läpiajotien varrella ja seurannut useampana talvena, kuinka väyliä kunnostetaan. Ajoratoja saatetaan höylätä 3-4 tiekarhun ja suolausauton voimin useita kertoja päivän aikana. Työn tarkoitus ei ole aurata tuoretta lunta, vaan pitää ajoradat lähes kesäkeliä vastaavassa kunnossa. Työ aloitetaan aamuyöllä, jotta tiet olisivat käyttökunnossa kun autoilijat lähtevät liikkeelle.
Mikään edellisessä ei päde jalkakäytäviin tai pyöräteihin. Yksittäinen traktori käy työntelemässä tuoreta lunta SittenJoskus™. Puolivillaisen työn tuloksena jalkakäytävät kapenevat talven aikana usein 1-2 metriä ja auratun alueen jälki on parhaimmillaankin keskinkertaista. Polannetta kasvatetaan joka ikinen kerta. Kun ilma lämpenee, polanne sulaa ja sohjoa ei aurata pois. Kun ilma kylmenee, sohjo jäätyy ja syntyy entistä kovempi jääpohja. Näin jatkuu läpi talven.
Kaupunkien keskittyminen on liukkaude... korvaushakemusten torjunnassa. Hiekkaa kylvetään luisteluradoiksi muutetuille väylille ja todetaan, että korvauksia ei heru, koska tehtiin Jotain™. Ei, ongelman ratkaisu ei ole yksilöiden vastuulla. Laajoja yhteiskunnallisia ongelmia ei ratkota kenkien liukuesteillä. Liukuesteet eivät myöskään auta invamopolla kulkevaa ukkiani.
Tiedän, että jotkut kaupungit suorituvat talvikunnossapidosta selvästi muita paremmin. Tiedän myös, että Etelä-Suomessa on yksittäisiä väyliä, joissa talvikunnossapito on selvästi yleistä tasoa parempaa. Se ei riitä. Laadun pitäisi olla hyvää laajasti, jotta arjen pyörittäminen jalan ja pyöräillen olisi mahdollista kaikille ja liikkumisesta tulisi tasa-arvoisempaa.
Eli mitäpäs jos lopetettaisiin se paskan puhuminen ja alettaisiin priorisoimaan jalankulkua ja pyöräilyä muutenkin kuin puheissa? Ratkaisut ovat olemassa. Jos välineet eivät ole, hankkikaa niitä. Talvikunnossapidon onnistumista pitäisi mitata käytettävyydellä ja esteettömyydellä, ei korvausten määrällä. Onnistumista pitäisi valvoa ja epäonnistumisesta lätkiä sanktioita. Liikenteen ja liikkumisen muuttaminen kestävämpään suuntaan vaatii sitä, että väylät ovat kunnossa ympäri vuoden.
Avautuminen päättyi, kiitos ja anteeksi. Nyt voin taas hengittää vapaammin ✌️
"Pyöräliikenteen verkon laadukas talvikunnossapito on ratkaisevan tärkeässä roolissa pyöräilyn edistämistyössä. Pyöräilykuntien verkosto on julkaissut aiheesta kunnille ohjeen ja suositukset, joita hyödyntämällä kunnossapito voidaan saada aivan uudelle tasolle."
Juttelin tuossa äidin kanssa. Hän kertoi, että ukille oli hommattu loppusyksystä vanhusmopo, mutta hänpä ei sitä pysty näin talvella käyttämään. Arvaatteko syyn? Vinkiksi kerron tämän päivän pyöräilykokemuksia.
Tuli ajeltua puolison kanssa samaa yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä pitkin jota pyöräilin 22. joulukuuta. Kaipa täällä jotain on sillä välin tehty, mutta pitäisikö tähän nyt sitten olla tyytyväinen? Koko matka aivan järkyttävää, uria täynnä olevaa jäätynyttä perunapeltoa.
Ajoradalta heitetään lumet edelleen jalkakäytävälle ja jalankulkijat ovat kävelleet itselleen siihen oman polun. Tämä palvelee kaksisuuntaista jalankulku- ja pyöräilyliikennettä. Pisteenä I:n päällä ovat tietenkin anelunapit, joiden edustaa ei vaivauduta auraamaan. Sinne vaan rymyämään hankeen. Ne, joiden liikuntakyky ei sitä salli, voivat odottaa jonkun terveemmän apua.
Lämpömittaria katsellessa muistin, että sehän taitaa olla kohta se aika vuodesta, kun kaupungit yllättyvät, että lunta sataa myös pyöräteille ja jalkakäytäville.
Taas ihmetellään, että miten keli on haastava, mutta silti ajoratojen puhtaanapidossa ei ole mitään ongelmaa. Saadaankohan tänäkin vuonna lukea uutisista, kuinka liikuntarajotteiset ja vanhukset ovat kotiensa vankeina puutteellisen talvikunnossapidon takia? Odotan jo innolla sitä, kuinka lumia ei aurata ajoissa ja niiden annetaan pakkautua, jäätyä ja sitten nollakeleillä sohjoontua! Jännittävää!
Viime vuonna jaksoin vaihtaa pyörään talvirenkaat, mutta tänä vuonna en jaksa vaivautua. Ongelmana ei koskaan ollut liukkaus vaan lumi ja sohjo. Tänä vuonna en aio kiusata itseäni asialla vaan tyydyn suosiolla kävelemään ja käyttämään julkisia 🤷♂️