Olen päättänyt jatkossa kutsua Satakuntaa på svenska Hundrakommuniksi.
Minua häritsee, että sillä ei ole ruotsinkielistä nimeä, vaan se on vain #Satakunta (joskus vanhahtavasti #Satakunda.).
Oletko mukana?
EDIT: Ei tämä siis ihan ekaa kertaa tullut päähäni, eikä nytkään tyhjästä. Vaan kun ovat #YleVega n uutisissa näistä #Halloween-bileistä kertoneet (eivät tosin tehneet nettiin uutista.)
Ensimmäisessä sukunimilaissa todettiin, että aviovaimolla on oikeus miehensä sukunimeen. Vasta vuoden 1930 avioliittolaissa määrättiin, että naisen täytyy avioituessaan ottaa miehensä nimi sellaisenaan tai omaan nimeensä yhdistettynä.
Tapa ottaa miehen nimi koko perheen yhteiseksi nimeksi oli Suomessa alkanut yleistyä 1700-luvulla ylemmissä säädyissä. 1900-luvulle tultaessa myös alemmat säädyt olivat omaksuneet tämän tavan.
Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa savolaiset maalaisnaiset saattoivat käyttää isänsä sukunimeä naimisiin mentyäänkin.
1600-luvulta 1800-luvun alkupuolelle erityisesti Savossa oli tapana käyttää naisista isän sukunimestä muodostettua -tar/tär-päätteistä nimeä. Esimerkiksi Putkosen tytär oli Putkotar ja Tyrväsen tytär Tyrvätär.
Vuoden 1986 sukunimilaissa pakko ottaa miehen nimi poistui. Samalla tuli mahdolliseksi ottaa naisen sukunimi yhteiseksi nimeksi ja antaa äidin nimi lapsille.
Uusin etu- ja sukunimilaki tuli voimaan vuoden 2019 alussa. Suurin muutos sukunimien osalta on, että nyt lapselle voi antaa sukunimiyhdistelmän eli kaksi sukunimeä yhdysviivalla tai ilman. Myös aikuinen voi ottaa sukunimiyhdistelmän riippumatta siitä, onko naimisissa.
Jos vanhemmilla on sama sukunimiyhdistelmä, se periytyy lapsille. Sukunimiä ei voi olla kahta enempää, joten jos vanhemmilla on eri sukunimiyhdistelmä, on valittava minkä nimen tai yhdistelmän niistä lapsi saa.
Vanhimpia sukunimiämme ovat itäsuomalaiset talonpoikaisnimet, joista suuri osa oli jo 1500-luvulla laajalle levinneitä. Länsi-Suomessa maalaisväestö ei yleensä käyttänyt periytyviä sukunimiä ennen 1800-lukua. Kuvassa on esitetty itä- ja länsisuomalaisen nimikäytännön raja 1800-luvun alussa.