Keskustelukulttuuri, jota ohjaa kuuntelemisen ja ymmärtämisen sijaan puhuminen, kova ääni, keskeyttäminen ja jonkinlainen röyhkeys, on ihan hyytävän puuduttavaa.
Se on myös varma tapa saada minunkaltaiset ihmiset pysymään hiljaa.
Teki mieli päästä rauhoittumaan, joten tulin rauhoittumaan. Mukana on retkimuonaa, kirja, yksi lonkero ja pieni pussi karkkia. Kyllä näillä eväillä yksi yö sujuu. Oikein on hyvä ☺️
Onko kukaan sattunut lukemaan Susan Cainin kirjaa Bittersweet: How Sorrow And Longing Make Us Whole?
Pidin kovasti kirjailijan aikaisemmasta kirjasta Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking. Se mullisti elämääni ja antoi sanoja sellaisille asioille, joita oli havainnut ja miettinyt, mutta joista en ollut osannut puhua. Pidin myös kirjailijan tyylistä kirjoittaa sekä siitä, kuinka kirja yhdistelee pehmeitä ihmistarinoita ja kovaa tieteellistä tutkimusta.
Mietin tässä vaan seuraavan kirjan ostamista ja tuo on hyvän tovin ollut toivelistalla. Aihe puhuttelee. Katkeransuloinen fiilis on jotain mitä koen aika usein eikä se ole yksi niistä tunteista, joihin osaan suhtautua erityisen positiivisella tavalla.
Jos olet sattunut lukemaan Bittersweet-kirjan, niin kerro ihmeessä omat fiilikset siitä! ☺️