Kävin viimeksi äitini luona lokakuussa 2022. Olen erakkoluonne ja agorafoobikko, enkä juuri poistu kotoani. Vuodessa kertyy matkoja kotimaassa 1-2 kertaa, enkä juuri koskaan yövy missään. En voi sietää matkustelua ulkomaille ja vuonna 2023 en matkustanut kuin kerran Tampereelle.
Nyt menossa äitini luokse viikonlopunviettoon pitkästä aikaa ja psyykkaan itseäni, että pysyn järjissäni reilun 100 kilometrin matkan.
Minun agorafobiani ei ole suoraa julkisten paikkojen pelkoa, vaan ahdistusta siitä, että poispääsy vieraasta paikasta on epävarmaa ja hidasta. Minun on vaikea rauhoittua vieraassa paikassa tai viettää muualla pitkiä aikoja ilman tietoa siitä millä tavalla, milloin ja missä ajassa pääsen pois.
Aivot eivät ole oikein halunneet uskoa, että tämä talvi koskaan loppuisi, ja mieliala on ollut sen mukainen. Päätin nyt yrittää käydä joka päivä kävelyllä, varsinkin jos ei ole työmatkapyöräilyä. Jospa se tästä, kun kuulee päivittäin annoksen linnunlaulua? Aurinko olisi mun aivojen toiveissa, mutta siihen en voi vaikuttaa.
Muutaman päivän aikana on tullut ajateltua syvään uurrettuista huonoista tavoista eroon pääsemistä.
Muistelin itseäni 2000-luvun alkupuolella, jolloin olin työnarkomaani ja kalenteriaddikti. Elämä pyöri isolta osin jatkuvan aikatauluttamisen ja työn ympärillä. Erityisesti työhön käytetyn ajan määrä oli tärkeä mittari. Sillä ei niin väliä, että kuinka tehokasta se käytetty aika oli. Elin jatkuvassa stressissä ja toistelin itselleni, että kaiken merkitseminen kalenteriin on se tapa, jolla siihen kaaokseen saa kontrollia. Ei saanut. Nämä ja monet muut arvot lensivät ikkunasta pihalle kun elämä kävi pohjalla.
Nykyään kalenterini on lähes tyhjä. Työ on minulle vaan työtä ja teen sen mitä pitää enkä yhtään enempää. Näin jälkeenpäin sitä on miettinyt, että miksi uhrasi elämäänsä ja terveyttään itselle haitalliseen toimintaan. Miksei sitä nähnyt? En oikein keksi muuta syytä kuin sen, että sitä katseli omaa elämäänsä liian läheltä. Ei nähnyt metsää puilta. Tai sitten sitä ei pysähtynyt katsomaan lainkaan.
Ikävistä kokemuksista jäi kuitenkin käteen taito pysähtyä ja katsoa omia rutiineja. Kun huomaan, että joku asia aiheuttaa ikäviä fiiliksiä niin mietin usein, että voisiko se johtua siitä mitä itse teen. Vaikka se ei aina ole suurin syy, niin monesti ratkaisu tai helpotus löytyy nimenomaan omasta toiminnasta.
Tällaisesta itseanalyysista ja uusien rutiinien rakentamisesta on tullut jonkinlainen harrastus. Se ei ole helppoa, mutta se on palkitsevaa. Olipa kyse sitten uuden positiivisen tavan luomisesta tai negatiivisen poistamisesta, niin lopputulos on yleensä positiivinen. Ehkä juuri tästä oivalluksesta johtuen minun on vaikea ymmärtää nykyään ihmisiä, jotka rämpivät huonojen toimintatapojen kanssa ja kuittaavat sen sanomalla, että "minä nyt vaan olen tällainen." Olen aika varma, että juuri kukaan ei ole "vain tällainen" - pois lukien tietysti pahat addiktiot tai neurologiset ongelmat.
Vaikka elämä tarjoileekin välillä harmitusta, niin ainakin halu ja yritys välttää itse aiheutettua harmia on parantanut omaa elämää tuntuvasti. Suosittelen! 10/10 ☺️
Luin eilen sen Ylen artikkelin mielenterveydestä ja Miki Liukkosesta. Monelle siinä kerrotut asiat eivät tulleet mitenkään yllätyksenä. Mielenterveyspalvelut ovat pitkään (ehkä aina) olleet todella aliresurssoidut, eikä pari vuosikymmentä sitten aloitettu laitospaikkojen vähentäminen oikeasti auttanut ketään. Eikä ongelma edes koske pelkästään Suomea.
Taustalla on varmaan se ajatus, että mielenterveys olisi jotenkin vain yksilöstä itsestään kiinni.
Vaikka joudunkin taistelemaan monen eri asian kanssa, jotta oikeuteni toteutuisi, niin yritän aina löytää niitä mukaviakin asioita.
Tykkään pelata ja juoda hyvää teetä ja käydä syömässä kaupungilla puolisoni kanssa. Nämä pienet asiat auttavat jaksamaan ja niistä on myös tärkeää pitää kiinni ettei iske totaalinen henkinen romahdus.
Elämä potkii, mutta mä oon jo niin kovatasoinen ninja et osaan väistää niitä potkuja ja joskus potkaisen kovaa takaisin 🦵
itse asiassa..luultsis oon sitä mieltä. rajat, passit ja kansalaisuudet on uudenaikaisia keksintöjä.vapaa liikkuvuus on perinteinen,konservatiivin vaihtoehto.
on todella perverssiä ett rahat liikkuu helpommin kuin ihmiset.
"Sosiaalisen median yhtiöt, kuten Facebook, Tiktok ja Youtube käyttävät kenialaisia alihankkijoita suodattamaan laittoman ja häiritsevän sisällön pois alustoiltaan. Työntekijät joutuvat katsomaan työssään häiritseviä videoita, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia heidän mielenterveyteensä."
Duden AMA on käynnissä NYT. Onko jotain mitä haluaisit kysyä digitoimistolta? Vastailemme ihmisten kysymyksiin tänään klo 15 saakka. Pistä omasi tulemaan: dude.fi/ama
#MielenterveysPalvelut pahimmillaan pähkinänkuoressa. Kriisi on todellinen, ja veikkaan, että #PersRuKoUs ei tule tilannetta ainakaan parempaan suuntaan muuttamaan.