Elokuu 2023 oli ensimmäinen kuukausi, jolloin täyssähköautot ohittivat bensa-autojen ensirekisteröinnit Suomessa, vaikka bensa-autojen joukkoon laskettaisiin myös ei-ladattavat hybridit.
Myös maahantuotujen käytettyjen autojen osalta trendi on selvä: yli puolet kaikista maahantuoduista käytetyistä on töpseliautoja.
Muutamia vuosia sitten innostuin kotiautomaatiosta. Tuolloin olohuoneessa oli videotykki ja innostus lähti yksinkertaisesta halusta kytkeä valot päälle ja pois sohvalta käsin. Korvasin parit kattovalot Hue-valoilla ja sitten putosinkin kotiautomaation kaninkoloon.
Ajatus valojen käyttämisestä alkoi tuntua turhalta. Minähän kontrolloin jo videotykkiä. Valojen pitäisi himmentyä automaattisesti kun pistän tykin päälle. Automaatio voisi tarjota myös ratkaisun hajamielisyyteeni. Valot syttyisivät kun astun huoneeseen ja sammuvat kun lähden sieltä pois. Kuvittelin, että säästäisin sillä sähköä kun valot eivät koskaan palaisi turhaan.
Kun lopulta kaikki kodin valot olivat älyvaloja ja yhdistetty kotiteatteriin, aloin ratkaista muita "tärkeitä" ongelmia. Kaikkien valojen ja laitteiden piti sammua kun poistuin kotoa. Rakensin varashälyttimen joka lähetti ilmoituksen jos kotiin meni tai siellä liikkui joku minun poissa ollessa. Kahvinkeitin kytkeytyi päälle aamuherätyksen mukaan niin että sain herätä kahvin tuoksuun ja keittimen pörinään.
Joitakin asioita halusin silti kontrolloida itse. Sitä varten hommasin Google Home -kaiuttimia jotta ohjausta pystyi tekemään puheella. Samalla kaiuttimia pystyi käyttämään ilmoituksiin: "Sauna on lämmin!" Mielessä ei käynyt lainkaan ajatus siitä, mitä Google voi tehdä ympäri kämppää levitellyillä mikrofonikaiuttimilla.
Tässä kohtaa olin keskittänyt kaiken Home Assistant -järjestelmän päälle - kuten kunnon automaatiointoilijan kuuluu. Sen kyljessä oli iso määrä erilaisia lisäosia. Rakentelin monimutkaisia sääntöjä joilla kotia ohjattiin ja hykertelin tyytyväisyyttäni teknokuplassani.
Sitten tapasin nykyisen puolisoni. Kun hän tuli käymään, juuri mikään ei toiminut. En ollut ottanut huomioon sitä, että asunnossani olisi toinenkin ihminen - introvertin ongelmia. Häntä ärsytti, että valot syttyivät ja sammuivat ihan miten sattui eikä hän voinut kontrolloida niitä kunnolla käsin. Jos hän neuloi liian paikallaan, hän päätyi neulomaan pimeässä. Koitin korjata asiaa, mutta se osoittautui yllättävän haastavaksi. Kotiin piti tehdä vieras-tila joka kytkisi osan automaatiosta pois. Eteiseen piti viritellä tabletti käyttöliittymäksi, josta joitakin asioita sai kontrolloida käsin.
Sitten tuli päivä, jolloin muutama käyttämistäni komponenteista päivittyi. Kaikki lakkasi toimimasta. Yritin ratkaista ongelmia pimeässä kämpässä koska minulla ei ollut enää fyysistä pääsyä valoihin. Kahvia sentään sain kun kytkin keittimen normaaliin pistorasiaan älypistorasian sijaan. Näitä tällaisia episodeja tuli useampi ja jossain kohtaa väsyin siihen. Ja niin väsyi puolisokin. Kotini oli tullut riippuvaiseksi open-source -pakettien laadusta ja yhteensopivuudesta.
Tämä oli se hetki kun pysähdyin miettimään ja tajusin, että en ollut todellisuudessa ratkaissut yhtään ongelmaa tekniikalla. Olin kyllä luonut monta uutta ongelmaa joita sain ratkoa lähes päivittäin. Havaitsin toimineeni monien IT-projektien tapaan: rakennetaan ratkaisu ja mietitään myöhemmin, että mikä on ongelma. Keskittyminen oli täysin tekniikassa ja siinä mitä sillä voi tehdä. En juurikaan miettinyt sitä oliko se järkevää tai oikeasti tarpeellista. En miettinyt sitäkään, että onko laiskuuden ja tekemättömyyden tavoittelu fiksua.
En kuitenkaan väheksy puuhastelun tuomaa riemua. Se oli oikeasti hauskaa ja se keinotekoisten ongelmien ratkaisu ja uuteen tekniikkaan tutustuminen oli jännittävää. Se oli hyvä harrastus!
Lopputulos oli kuitenkin se, että purin kaikki viritykseni pois. Tiedän että se kuulostaa typerältä, mutta olin haltioissani kun sain fyysiset valonkatkaisijat takaisin. Se fyysinen keinukytkin on käyttöliittymänä aivan timanttinen! Siitä lähtevä naksahdus sekä fyysinen palaute tekee sen käytöstä intuitiivista. Se tuntuu täydelliseltä keksinnöltä eikä yksikään kosketusnäyttö kykene samaan.
Nykyisin koitan minimoida digitaaliset sekoilut arjessa. Haluan, että laitteet vain toimivat ja pysyvät poissa tieltä. Jos jotain laitetta pitää käyttää, haluan käyttää sitä fyysisillä painonapeilla ja -kytkimillä jos se vaan on mahdollista. En pidä yhtään kosketusnäytöistä, koska ne eivät anna samanlaista taktiilia palautetta eikä niitä voi käyttää katsomatta.
Kotiautomaatiokokeilu auttoi myös tajuamaan sen, kuinka haitallista se on hyvinvoinnille kun huomiota revitään joka suuntaan erilaisilla ilmoituksilla. Ilmoituksia rakentaessa ne tuntuivat hyödyllisiltä ja tärkeiltä, mutta käytännössä iso osa oli vain kohinaa joka poisti mahdollisuuden keskittymiseen.
Nykyisin annan harvalle sovellukselle lupaa lähettää notifikaatioita. Sen lisäksi pidän myös puhelintani lähes aina äänettömällä. Notifikaatiot ovat vain näppärä oikotie kiinnostaviin sovelluksiin, mutta ne eivät häiritse elämää. Haluan kontrolloida tekniikkaa enkä olla sen kontrolloitavana.
Tekniikalla voidaan tehdä paljon hyvää. Minulle tulee kuitenkin usein tunne, että sitä ei käytetä siihen. Tekniikasta ja etenkin puhelimista on tullut mustia aukkoja, jotka imevät itseensä kaiken huomion, keskittymisen ja läsnäolon. Tekniikalla koitetaan tehdä ihmisistä laiskoja ja liikkumattomia. Sen sijaan että käyttäisi omaa luovuuttaan, jätetään se tekoälyn tehtäväksi. Ihmiset eivät enää tunnu osaavan läsnäolemisen taitoa vaan jokainen tyhjä hetki pudotetaan mustaan aukkoon. Ei haluta tylsistyä, vaikka sen tiedetään olevaan polttoainetta luovuudelle ja omalle ajattelulle.
Se ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään, että tykkään tekniikasta ja sen kanssa leikkimisestä. Tykkään rakennella tyhmiä pieniä scriptejä ja miettiä, kuinka voin suojata omaa yksityisyyttäni pyörittämällä palveluita itse. Teen edelleen työkseni ohjelmointihommia. Haluan kuitenkin, että tekniikka pysyy poissa oikean elämän tieltä. Tai jos se on osa sitä, sen pitää oikeasti tuoda jotain positiivista eikä olla tarpeetonta kohinaa tai aikaa syövä musta aukko.
Ehkä minusta tuli vaan vanha, mutta voin paljon paremmin kun toimin näin ☺️ 👴
Yhdysvalloissa oikeus on linjannut, että tekoälyn tuottamalla sisällöllä ei ole tekijänoikeuden suojaa.
Eli minkä tahansa tekoälyn tuottaman kuvan, tekstin tai vaikkapa kirjan voi kopioida, myydä omanaan, julkaista ilman sen kummempaa lupaa netissä vaikka sataan kertaan, jne.
Taustalla on pohjaidea siitä, että ihmisen pitää olla osallistunut tarpeeksi paljon luovaan prosessiin, jotta tekijänoikeus ylipäätään syntyisi. Aiheesta väännettiin kättä myös viime vuosikymmenellä, mutta silloin riideltiin siitä, voiko apina omistaa tekijänoikeudet (ei voi).
Toisaalta, jos tekoälyn luomaa sisältöä muokaa "käsityönä" tarpeeksi paljon (=todella paljon), niin uuden teoksen teoskynnys voi ylittyä ja muokatulla versiolla onkin tekijänoikeuksien suoja.
Yhdysvalloissa huhutaan tulevasta oikeusjutusta, joka saattaisi tuhota ChatGPT:n - ja mahdollisesti kaikki muut vastaavat tekoälymallit.
Taustalla on riita siitä, millaisella materiaalilla tekoälyjä saa kouluttaa. Onko materiaalin kaataminen tekoälyn oppimismateriaaliksi ns. fair use -oikeuksien mukaista vai vaaditaanko joka ikisen tekstirimpsun alkuperäisen kirjoittajan lupa? Mikäli juttu etenee oikeuteen, ChatGPT:n emoyhtiöltä OpenAI:lta tullaan vaatimaan miljardeja, kenties kymmeniä miljardeja.
Mahdollisesta oikeusjutusta tulisi todennäköisesti seuratuin tekijänoikeuksiin keskittyvä oikeusjuttu sitten muinaisten Napster-oikeudenkäyntien.
Etätyöllä rikastunut, videoneuvotteluohjelmistoja kehittävä Zoom vaatii jatkossa, että sen omat työntekijät työskentelevät toimistolla vähintään kahtena päivänä viikossa.