"Vaikka Suomi vastustaa asetusta, se ei välttämättä toivo asetuksen kaatumista. Hallitukselle olisi helpompaa, jos ennallistaminen menisi läpi muiden jäsenvaltioiden äänin. Silloin hallituspuolueet voisivat pestä asiasta kätensä ja syyttää kaikesta EU:ta."
Näin hienon, suoraselkäisen kuvion se Unkari meni nyt sitten pilaamaan ”peliliikkeellään” ja ”iltalypsyllään”. Hesarin pääkirjoitusten moraalista konkurssia on kyllä välillä ihan kamala seurata. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010312029.html
@jussi_og Tää kiinnitti myös huomion: "Suomessa myös ymmärretään, että ilmastonsuojelu ja luontokadon pysäyttäminen vaativat lisätoimia."
Että mitä että? Ei ainakaan hallitus näytä ymmärtävän ollenkaan lisätoimien tarvetta, siellä vaan horistaan jostain hiilidioksidin poistosta kaasuista, ja se nyt ainakin on ihan epärealistista puuhailua.
@carto@jussi_og Teksti on sietämättömän herkullinen, jos sitä vähän ronkkii siltä kannalta, mikä tää siinä esiintyvä ”Suomi” on. Hallituksen sijasta ”Suomi” vastustaa, eli Hesari tekee syyllisiä meistä kaikista, vaikka syypää on ahneiden idioottien hallitus. ”Suomihan” ei vastustaisi, jos katsotaan kansalaiskyselyjä esim. metsien käytöstä.
On niillä pokkaa väittää että Suomessa ymmärrettäisiin toimien tarpeesta jotain, kun hetki sitten osoitettiin, ettei täällä mitään haluta ymmärtää.
Rollen hienosta asusta tuli mieleen, että pyörittelimme aikoinaan puolisoni kanssa ajatusta vaatebrändin nimestä: Big Baby Series for the Seriously Big Baby. Koska olemme kieli-ihmisiä emmekä bisnesihmisiä, jäimme tietenkin nimen asteelle. Hupia se vain oli. Mutta mielikuvat olivat juuri jotain tuollaista yltiömukavaa ja lapsenomaista. (Vastaavanlaisia vaatteita on epäilemättä ollut olemassa kaiken aikaa. Mut ajatusleikit on kivoja.)
@jussi_og Oliko tämä silloin, kun ”kidult” trendasi? Vai jo aikaisemmin?
Hesarin hausta selvisi, että kidult nousi pinnalle 2005. TV 2, klo 20:30 VoiceOut! ”Kidult on ilmiö, joka näyttäytyy lapsellisen kirjavissa väreissä ja kuoseissa. Artistivieraana The Flaming Sideburns.”
@jussi_og kommenteissa elää vahvana "kriitikot ei tajua" henki. Eikös sellaista ollut joskus 30v sitten viimeksi. Nythän täytyy innostua jokaisesta siististä leffasta ettei vain ole jäänyt ajastaan jälkeen.
@tinorossi@jussi_og Taitaa olla ”prosperity gospel” hyvin luettuna. Oleellista on että uskot itseesi, koska kvanttimaaginen todellisuus on jo olemassa ja se pitää vain manifestoida. Elokuva on hyvä kunhan vain uskot tarpeeksi.
Pakko myöntää – en ikinä ole ajatellut hiihtoa ja urheilukisoja ylipäätään siltä kannalta, että ääniteknikot istuvat soittamassa livelähetyksen päälle tallennettua sauvojen suhinaa tai juoksuääniä. Ajatus on niin kertakaikkisen absurdi. Harvoin käy niin, että tulee hihitettyä ääneen koko artikkelin ajan. Hauska aihe, mutta jutun sävyssäkin on jotain nauruhermoja kutkuttavaa, etenkin alkupuolella. https://yle.fi/aihe/a/20-10005843
"Opetus- ja kulttuuriministeriön budjettia on tarkoitus kutistaa seuraavassa budjetissa vielä lisää. Leikkausaikomus on silloin nykyisen kymmenen miljoonan euron sijasta 25 miljoonaa euroa."
Vähän ennen auringonlaskua kahlasin lumessa Rosendahlin rantaan, kun valo oli niin erikoinen. Pilvinen taivas ja järvi samaa ihmeellistä seepiasävyä. Vastaranta utuisena, välissä lintuja, teleä ikävä. Mutta paras kamera on se joka on mukana. (iPhone 11)
Magritten valon valtakunta -sarja – joka meillä tunnetaan MANAAJA-maalauksina – on aina vaikuttanut minuun voimakkaammin kuin ne surrealistisemmat teokset. Niissä on jokin nimetön jännite. Reagoin samalla tavalla kuin joidenkin Edward Hopperin maalauksien autiuteen. Se huoltamo metsän reunassa esimerkiksi, mistä siinäkin on kyse, ja miksi se tuntuu kihelmöintinä niskassa?
@jussi_og Mä mietin tuon sarjan teoksia joka vuosi kesäkuun alussa, kun taivas on valoisa lähes ympäri vuorokauden, vaikka maan tasalla on pimeää.
Oma suosikkini Magritten teoksista on Le fruit du rêve, Unten hedelmä vuodelta 1927. Kuva on vähän suttuinen, kuvasin itse Amos Rexissä joitakin vuosia sitten ja oli hämärää.
“Black has depth... you can go into it... And you start seeing what you're afraid of. You start seeing what you love, and it becomes like a dream.”
#esittely Asun Tampereella, suomennan englanninkielistä kirjallisuutta, juoksen, meditoin, pelaan (PS5), olen introvertti, olen pseudonyymi. Olin Twitterissä samalla nimellä. Aikoinaan pidin Kasa-blogia samalla nimellä (ystävien kanssa). Olen vanha ja tule koko ajan vanhemmaksi. Yritän hillitä kyynisyyttä ja suunnata kohti kiltteyttä (vaikeaa).
0 julkaisua! We can't have that, can we. Sama vällötys jatkuu uudella instanssilla, jonne siirtyminen oli kivutonta hyvillä ohjeilla, joista olin ovelana miehenä ottanut ruutukaappauksen. Kiitos niistä – ja tästä – @rolle!
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tulevaisuudessa taustatöitä tekevät kollegani palaavat vanhoihin käytänteisiin: ottavat yhteyttä suoraan substanssiosaajiin ja käyvät paljon enemmän kirjastossa plaraamassa erinäisiä hakuteoksia ja kyselevät taas enemmän toisiltaan. Pitäisiköhän minun aktivoitua Kontekstissa ja Translatissa? Olen toki tilannut niitä kaikki mämä vuodet, ja kaikki kääntäjien viestit ovat tallessa Gmailissa. Yksi syy siihen, etten tule koskaan kokonaan luopumaan Gmailista: hakutoiminnon päässä on ainakin parinkymmenen vuoden kysymykset ja vastaukset. Se saattaa olla jossain vaiheessa arvokkaampi kuin G:n varsinainen hakukone.
Hakukoneiden kulta-aika tulee olemaan kirjallisuuden kääntämisen pitkässä historiassa silmänräpäys, pelkkä mitätön blip, joka jonain kauniina päivänä kuulostaa täysin järjettömältä – riitti kun kirjoitti hakukentään hyvin muotoillun loitsun niin vastaus oli siinä. Se oli melkein kuin taikuutta. Voi voi, voi voi.
@jussi_og Tässä yhteydessä Gmailin suosiosta on se etu, että monissa sähköpostipalveluissa on tosi hyvin suunnitellut ja ohjeistetut polut juuri Gmailista vaihtaville! He tietysti ovat juuri se kohderyhmä, jota todennäköisimmin kannattaa kosiskella ja jonka kynnystä kannattaa madaltaa.
Päätös siirtyä oli iso, mutta itse vaihto meni todella helposti! @antti
@personamatters@jussi_og@antti Eräs probleema esim pienen palvelun hostaaman meililaatikon kanssa on se, että se voi jostain salaperäisistä syistä päätyä jollekin mustalle listalle, jolloin postit eivät enää kulje. Näin kävi firman meileille. Siirto Microsoftille auttoi 🙄