Olen kaikki nämä vuodet pohtinut sitä, että onko lopulta se työnhaku ja työn saaminen elämäni tärkein ja tavoiteltavin asia?
Olen kuurosokea ja sairauteni on etenevä. Minusta minun pitäisi tehdä elämästäni elämisen arvoista itselleni ja eikä tuhlata sitä yhtä ainoaa elämää loputtomaan määrään itkemiseen ja ahdistumiseen. Olen kärsinyt jo muutenkin aivan liikaa lyhyen elämäni ajan. Kun se sijaan voisin iloita ja nauttia pienistä seikkailuistani ja tehdä omia kivoja projekteja.
Kaksi kuurosokeaa.
Ennen ja nyt.
Frans Leijon ja Veera.
"Näytelmä kuvaa elämän kovuutta ja sen kauneutta Fransin silmin – hän näki maailman käsillään ja sormillaan. Se tuo esiin sinnikkään Fransin ylpeyden ja rikkoo ennakkoluuloja kuurosokeita kohtaan."
-Teatteri Totti
Näytelmä oli huikea ja vaikuttava. Lisäksi se oli ajatuksia herättävä ja näytelmä käy läpi vaikeita tunteita ja onnen hetkiä.
Olin eilen asinantuntijoiden tapaamisessa, jossa edustin Suomen Kuurosokeat ry:tä ja mulla oli mukana 2 viittomakielen tulkkia.
Jossain vaiheessa ohjelmaa yllättäen esitetään videotallenne, johon ei ollut tekstitystä tarjolla. Videotallenteesta ei ollut mainintaa ennakkoon ohjelmassa. Kelan linjausta noudattavat tulkit eivät voineet tulkata kyseistä videotallennetta. Soitto Kelaan ei helpottanut asiaa. Poikkeuslupaa tulkkaukseen ei saatu.
Heitän tähän nyt suoran lainauksen minkä Kela kirjoitti meille kaikille:
"4)
Emme voi järjestää ääni- tai kuvatallenteiden, kuten podcastien, televisio- ja radio-ohjelmien tai elokuvien, tulkkausta. Teknisen tallenteen ja tulkkauspalvelun asiakkaan välillä ei ole vuorovaikutuksellista tulkkaustilannetta eikä kolmatta osapuolta. Kyseessä ei myöskään ole tiedonsaantiin liittyvä pienimuotoinen kirjallisen tekstin tulkkaaminen."